Benno

Tronic Okerben



2.4.2010 Perjantai-ltana sain kuulla aivan mahtavan uutisen. Semmoisen, jota oli odotettu jo vuosia. Ja semmoisen, josta alkoi tulla totta syksyllä 2009. Ja semmoisen, joka oli nappiinsa sitä mitä toivoin. Ja semmoisen, jonka todennäköisyys oli kovin pieni. 

Tämmöisen: "Jokerille on löytynyt koti."

Kyseessä oli pieni, punainen bordercollien pentu. Olin pikkutytöstä asti toivonut punaista bordercollieta. Ja Bennon matkaa olin seurannut niinkin aikaisesta vaiheesta, kun kasvattajat vielä miettivät mikä uros Tarulle valittaisiin sulhaseksi. Itku ei ollu kaukana, kun näin ensimmäiset kuvat Tarun (Tronic Catarua) blogista. Pennut olivat niin suloisia ja aivan eritoten se pieni, punainen täpläpää. Edessä oli kuitenkin monta jännittävää viikkoa, joiden varrella seurattiin pentujen kasvua, luonteiden kehitystä ja persoonallisuuksia. Tulisiko Jokerista sellainen meidän laumaan soveltuva yksilö.

Jokeri oli rauhallinen, iloinen ja avoin. Se ei osoittanut dominanssia eikä ollut muutenkaan mitenkään vaativan oloinen. Ja näinpä Pirjo sai ilmoittaa minulle, että Jokerille on löytynyt koti. Jokeri sai nimekseen Benno, karhu. Olihan se ruskea ja Ben, koska se oli totisesti odotettu poika.

Benno asettui laumamme jäseneksi, kuin olisi aina siinä ollutkin. Isot veljet hyväksyivät sen nopeasti ja Noa-collielle Benno oli mitä parhain ystävä. Benno oppi nopeasti, ja sillä oli valtaisa työinto. Benno ja me muu lauma vietimme kesän tiiviisti metsässä töitteni vuoksi. Koirat nauttivat ja saivat olla vapaana koko kesän. Benno ei kuitenkaan ollut terve. Se kävi pikkuhiljaa selvemmäksi ja selvemmäksi. Bennon jalat tärisivät, se ei liikkunut normaalisti. Sen leuka oli vino, se läähätti--aina! Sen kanssa käytiin kuvissa ja sillä todettiin vaikeasti löysät lonkat. Bennon kunto huononi. Sille tuli syömisongelmia. Se ei saanut ruokaa alas ja se alkoi oksennella. Lopulta se alkoi laihtua ja eläinlääkärit sanoivat, että minun tulisi alkaa miettiä sitä vaihtoehtoa, jota kukaan ei halua miettiä, kun kyse on koiranpennusta. 8.1.2011 minä ja Bennon kasvattaja hyvästelimme pikkuisen viimeistä kertaa.

Bennon sairaus ei selvinnyt ruumiinavauksesta. Mutta Bennon sisko, jolla myöskin on oireita oli tutkimuksissa syksyllä 2011. Näistä tutkimuksista saatiin lopulta kovasti kaivattu vastaus. Kyseessä on: Metabolinen myopatia. ts. aineenvaihdunnallinen lihassairaus. Se on rappeuttava sairaus, jonka etenemistä voidaan mahdollisesti hidastaa ravintolisillä ja vitamiineilla. Mutta sitä ei voida parantaa. Sairauden periytymiskaavaa ei tunneta, mutta diagnoosin tehneen eläinlääkärin mukaan sairaita yksilöitä ei tule käyttää jalostukseen ja lähisukulaisia käyttävä ottaa tietoisen riskin. 

Toivotaan, että tätä sairautta ei enää missään uudestaan ilmenisi! On järjettömän surullista kantaa pientä bordercollien pentua, koska se ei jaksa kävellä edes muutamaa sataa metriä. On järjettömän surullista yrittää syöttää pientä pentua, kun sen on vaikea niellä. On järjettömän surullista katsoa, kuinka toinen ei voi leikkiä niin kuin se tahtoisi. On järjettömän surullista viedä eläinlääkäriin pentu, jolla olisi voinut olla koko elämä edessä.

Lämpimän kesäisiä tuulen tuiskeita sinne missä Benno oletkaan. Olet rakas aina vain..

Bennon kasvattajille voin vain lausua kiitoksen tuesta ja ymmärryksestä. Myöskin siitä, että sairaudesta voitiin puhua avoimesti ja sen kurjuutta yhdessä itkeä. Kiitos myös siitä, että sain matkata edes hetken verran tämän iloisen pennun seurassa!

Katso myös:

Koiranetissä

© Kennel Tronic 2012