Topi

Tronic Tornando



Terve vaan kaikille uteliaille. Ajattelin tässä hiihtoloman innoittamana kertoa viimeiset kuulumiseni koiranelämästä Vantaalla. Reilu vuosi on vierähtänyt kokonaan uusissa maisemissa. Nykyisin koirankoppini on täällä Vantaalla. Isäntänä remmin toisessa päässä heiluu tuollainen Harri. No, ei nimi miestä pahenna. Ihan ok tyyppi sen on kaikkine heikkouksineenkin.

Mutta takaisin tähän koiranelämään, joka oikeastaan on ihan mallillaan näin reilun kolmen ikävuoden jälkeen. Ihan vähän aikaa sitten sain oikein "virallisen" lausunnon ja puhtaat paperit minun henkilökohtaiselta fysioterapeutilta, että hyvin menee ja että olen kuulemma elämäni kunnossa. Kun vielä kasvattajakin on samaa mieltä, niin uskottavahan se on. Siltä se kieltämättä tuntuukin. Tosin näin kolme vuotiaana ruunana täytyy myös tunnustaa, että jotain vaikuttaa puuttuvan ihan täydellisestä kunnosta. Mutta hei, jääpähän nykyisin aikaa ja energiaa keskittyä vähän muuhunkin kuin kaiken maailman koirahajuihin. Sitä paitsi ihmiset ovat oikeasti helkkarin mukavia, melkein mukavampia kuin lajitoverit.

Energiasta puheen ollen, kyllähän tuota energiaa tuntuu minussa riittävänkin. Isännän ilmeistä päätellen ajoittain ehkä liikaakin mutta ihan on oma vikansa. Mitäs jättää minut kotiin lepäämään työpäivän ajaksi. Minulla kun on tapana ottaa kotona erittäin rennosti eikä keksiä itselleni mitään erityistä tekemistä, niin kai se nyt on selvää, että illalla sitä tekee mieli jo tehdä jotain. Onneksi tähän energian purkamiseen on mulla jo nykyisin tiedossa hyvät lääkkeetkin. Tosin... yhteiselomme alkuaikoina tuli kokeiltua ns. urheiluakin juoksulenkin muodossa mutta luojan kiitos se loppui kahteen kertaan. Onko oikeasti mitään idioottimaisempaa, kun juosta remmin päässä? Se on hemmetin tylsää kävellenkin niin miten siitä muka tulisi hauska harrastus juosten. Onneksi isäntä oli sen verran fiksu, että niiden parin ensimmäisen kerran jälkeen se ymmärsi pitää harrastuksensa ihan itsellään.

Olen tässä viime aikoina miettinyt kun tämä ylenpalttinen touhottaminenkin alkaa jo vähän menettää uutuuden viehätystä ja fyysinen kuntokin alkaa olla huippuluokkaa, että jos hankkisi jonkun rauhallisen harrastuksen. Sellaisen, josta voisi nauttia vielä vähän vanhemmalla iälläkin ja harrastaa jos huvittaa. En sitä ole vielä löytänyt mutta tuntuisi siltä, että tuota kuonoaan voisi käyttää jotenkin muutenkin kuin kavereiden hännänalusten haisteluun. Pitää miettiä. Sen verran olen tuon isännän kanssa kokeillut näitä "virallisia" koiralajeja, että yhdessä harrastaminen voisi jopa onnistua, vaikkei se niitä osaakkaan. Mutta kai sekin oppii siinä missä minäkin.

Harrastuksia tai ei, niin kyllä kaikkein parasta koiranelämässä on VAPAUS, luonto ja uudet paikat. Siinä tuo isäntä on kyllä hyvä. Se tuntuu usein löytävän mielenkiintoisia paikkoja ja ottaa minut lähes aina mukaan reissuilleen milloin mihinkin. Ja minähän lähden mielelläni, kun aina on tiedossa jotain hauskaa niin kuin esimerkiksi vettä eri olomuodoissa. Uimista ei kerrassaan voita mikään. Paitsi ehkä umpihanki. Siinä on kuulkaa "Tornando" nimelle katetta, kun päästelen vauhdilla korvia myöten lumihangessa.


Katso myös:

Koiranetissä

© Kennel Tronic 2012